virtuaalihevonen

VRL-14916
hazefield.warmbloods@gmail.com
keskustassa nimellä Hazefield
instagram: @hazefield.warmbloods

Kessler

Nimi	Kessler "Kessler"	Rekisterinumero	VH23-054-0008
Rotu, skp	Puoliverinen, ori	Omistaja	Usva, VRL-14916
Väri, säkäkorkeus	Voikonkirjava AA/ee/nCr/TOto, 167 cm	Kasvattaja	Mattia Baroncelli (evm)
Syntymäaika ja -maa	21.4.2013, Italia	Ikä	10 vuotta
Painotus	Kenttäratsastus ja valjakkoajo	Tasot	CIC5, noviisi

Kessler on vilkas ja energinen tapaus. Ori ei ole sieltä helpoimmasta päästä käsitellä. Hoitopaikalla se ei viihdy sitten yhtään ja kuopii ja heiluu koko ajan. Jos Kesslerin jättää hetkeksikin yksin, se repii itsensä naruista irti. Kessler ei myöskään nosta kavioitaan tai anna koskea päähän kovin helpolla. Varustaminen on myös kasvattajan sanoin "yhtä taistelua". Pesuhetkistä ei pidä sitten yhtään eikä pelkää näyttää kavioitaan tai hampaitaan ihmiselle. Taluttaessa ori on malttamaton ja kiilaa helposti, jos ihminen ei tiedä mitä tekee. Tammojen lähellä ori ei kuule tai näe enää mitään muuta kuin tammat. Yleisestikin orin kunnioitus ihmisiä kohtaan on miltei mitätön. Toisaalta ori on kovin pelokkaan oloinen myös monia normaaleja asioita, kuten raippoja tai autoja kohtaan ja orin perusilme on miltei aina silmät suurina, korvat luimussa ja kasvojen lihakset jännittyneenä.

Ratsastaessa ori on ehdottomasti vain ammattilaisen käsiin sopiva. Ori juoksee alta minkä kerkeää eikä vastaanota apuja sitten yhtään. Kessler ei malta seisoa paikallaan ollenkaan ja aina ei pysy edes selkäännousussa aloillaan. Oria saa pidätellä aivan jatkuvasti ja jokainen pohje on Kesslerille merkki mennä lujaa eteenpäin. Ori ei pidä kovista ohjasotteista sitten yhtään ja saattaa hyvinkin herkästi keulia pikku pidätteistäkin. Sileällä Kessler tylsistyy helposti ja alkaa heiman ennakoimaan tehtäviä. Aika kärsimätön tapaus siis ja se loistaa hyvin kauas. Esteillä ori kuumuu entisestään. Missään nimessä tuo ei kiellä ja varoo kolistelemasta puomejakaan. Kovin ketterä jaloistaan ori ei muuten ole ja hankalammat tehtävät harvoin onnistuu. Maastoon orin kanssa ei parane lähteä yksin, sillä koti-ikävä kasvaa ihan liiallisuuksiin. Maastossa myös säpsyy ja kyttää millon mitäkin. Maastoesteillä näppärä tapaus, ei kiellä eikä kolistele niitäkään. Uimaan ei mene ja selkeästi pelkää vettä.

Lastaus ei onnistu sitten millään. Ori ei varmasti ole ensimmäinen koppiin menijä - harvoin myöskään menee nätisti oli sitten monesko vaan. Matkustus on myös yhtä levottomuutta ja stressitason nousun huomaa hyvin selkeästi. Kilpailuissa ori on miltei kuuro ihan kaikelle, mitä siltä pyydetään - niin ratsain kuin maastakäsinkin. Ori arastelee mm. kaiuttimia, yleisön taputuksia ja muita hevosia.

Suku ja jälkeläiset

i. Kespri evm	ii. Koridon	iii.
		iie.
	ie. Dorette	iei.
		iee.
e. Melba	ei. Lukas	eii.
		eie.
	ee. Labella	eei.
		eee.

00.00.0000

o./t. Varsan nimi

i./e. Hevosen nimi

Kilpailusijoitukset

KERJ-sijoitukset (0 kpl)

Porrastetuissa vaikeustasolla 0/8

VVJ-sijoitukset (1 kpl)

Porrastetuissa vaikeustasolla 1

00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00

13.09.2023 - Aidan - Noviisi kestävyyskoe - 1/28

Päiväkirja

6.5.2023

Julien ja Aidenin saavuttua erään hevostilan pihaan vastassa oli herttaisen näköinen, jo keski-iän ylittänyt mies. Hän tervehti hevosta katsomaan tulevaa Julieta ja tämän poikaa Aidenia ja pyysi heitä heti tulemaan hevosen luokse. Tallin piha oli sotkuinen ja hoitamaton. Siellä oli vain muutama pieni tarha ja pari hevosta, joiden kylkiluut paistoivat kuuhun asti.

Tallin takana oli voikonkirjava ori, joka ravasi ympäri postimerkin kokoista tarhaansa. Sillä ei ollut lajitovereita mailla halmeilla ja kasvattaja kertoikin heti, ettei tuollaisen hullun lähelle voi tuoda toisia hevosia. Julien mielen valtasi huoli ja epäilys hevosten kohtelusta. Mies ei tosiaan vaikuttanut mitenkään luotettavalta tai hyvältä kasvattajalta, toisin kuin oli myynti-ilmoituksessa ja aiemmin sähköpostissa käydyssä keskustelussa vaikuttanut. Hän kuvaili hevosta useaan kertaan muun muassa sanoilla hullu, tyhjäpää ja riesa. Julien olo ei parantunut kuunnellessaan kasvattajan kertovan hevosesta - Julie kun ei ikinä hevosistaan tuohon sävyyn puhuisi.

Aikansa juteltuaan kasvattaja ehdotti Julien ratsastavan hevosen, kuten Julie oli toivonut aiemmin lähettämässään sähköpostissaan. Kasvattaja livahti tarhan portista sisään ja kauhu hevosen silmissä sen kun lisääntyi. Hevonen kiihdytti tahtiaan sen, mitä tuossa pienessä tarhassa kykeni, mutta lopetti pian tajuttuaan, että ei tälläkään kertaa välttyisi miltään. Alkutekijöiksi mies läimäytti hevosta narulla päähän - ennen kuin hevonen oli ehtinyt ottaa askeltakaan. Mies lähti taluttamaan hevosta talliin päin hyvin kovakouraisin ottein, huitoen hevosta narulla milloin mistäkin suunnasta. Julie ja Aiden seurasivat hyvän etäisyyden päästä ja loivat toisiinsa hyvin huolestuneita katseita.

Mies laittoi hevosen käytävällä kahdelta puolelta kiinni. Miehen hakiessa varusteita ja harjoja, Julie jutteli hevoselle ja antoi kätensä orin haisteltavaksi. Takaisin palatessaan kasvattaja naureskeli ja esitti hyvin jyrkästi kantansa siitä, miten tuollaisen hevosen kanssa ei auta lepertely.

Julie siirtyi sivuun ja katseli, miten hevosen kasvattaja harjasi hevosen ja varusti sen. Epäsopivalta näyttävä satula, gramaanit, korvahuppu ja meksikolaiset suitset pelhamkuolaimella. Ori ei näyttänyt nauttivan tilanteestaan yhtään ja Julien teki pahaa ajatella kiipeävänsä orin selkään, joten nainen ehdotti, josko voisi maastakäsitellä hevosta. Kasvattajalle tuntui olevan ihan sama, joten mies riisui hevosen varusteista.

Kentälle hevosen talutettuaan kasvattaja antoi juoksutusliinan Julielle ja heti ensimmäisenä Julie antoi hevosen itse päättää, tulisiko muutamaa metriä lähemmäs tervehtimään Julieta. Ori ei vaikuttanut kovin sosiaaliselta, mutta hetken kuluttua uskaltautui kurottamaan turpaansa naista kohti.

Kentältä poistuttuaan Julie talutti hevosen itse talliin ja halusi itse harjata sen. Harjauskin sujui joten kuten, mutta kavioiden putsaus ei onnistunut kovin helpolla. Julie sai kuin saikin lopulta kaviotkin puhtaiksi ja talutti hevosen itse takaisin tarhaan.

Automatkalla takaisin hotellille Julie ja Aiden kävivät kuumeista keskustelua hevosesta ja siitä, kannattaisiko tuollaista kasvattajaa tukea vai pitäisikö hevonen jättää ostamatta. Vaikka päätös oli vaikea, lopulta molemmat olivat sitä mieltä, että tuon hevosen olisi parempi jossain muualla hieman osaavemmissa käsissä. Heti hotellille päästyään Julie ilmoitti kasvattajalle ostavansa hevosen ja hakevansa sen muutaman päivän päästä.

10.5.2023

Musta hevosrekka ajoi tallin pihaan kolisten. Kolina ei suinkaan kuulunut rekasta itsestään, vaan sen sisällä olevasta hevosesta. Kuskin paikalta ulos tuli tallin omistajatar Julie De Groot ja apukuskin puolelta ulos astui tuon poika Aiden. Pihalla oli myös vastassa Julien mies Scott, joka tervehti vaimoaan iloisesti ja halasi tavattuaan vaimonsa kahden viikon jälkeen taas. Niin, Julie oli lähtenyt katsomaan Italiaan myytäviä hevosia ja kaikkien yllätykseksi ostanut kokeneen kisakonkarin sijasta tuon traumatisoituneen ja pelokkaan hevosen. Tasokashan tuokin hevonen oli, muttei ihan sitä sorttia, mitä Julien perhe oli olettanut naisen ostavan.

Hevosrekan lastaussilta avautui ja rekasta kuului äänekäs hirnahdus. Hevonen oli ihan hikinen ja laiha ja steppaili sen, mitä se pienessä hevosautossa mahtui. Aiden avasi väliseinän pois tieltä ja Julie talutti voikonkirjavan hevosen ulos trailerista. Hevonen hirnahti taas ja asteli kierroksen naisen ympärillä, hyvinkin uljaana ja ryhdikkäänä. Julie ohjasi hevosen ensimmäisenä oritallissa hoitopaikalle, jossa tuo laittoi hevosen kiinni ja alkoi riisua siltä kuljetussuojia. Aiden antoi hevoselle juotavaa, joka hupeni ämpäristä hyvinkin äkkiä

Julie otti toiseen ämpäriin viileää vettä ja kasteli hevosta sienellä, varoen itse saamasta osumaa kaviosta. Ori näytti tavallaan helpottuvan viilennyksestä, mutta samalla se oli silminnähden kauhuissaan uudesta paikasta ja uusista ihmisistä ympärillään.

Kun hevonen oli juotettu ja huuhdeltu, Julie lähti taluttamaan sitä tarhaan. Tarha oli oritallin toisen oven luona suoraan, jolloin hevosen kanssa ei tarvisi liikkua sellaisella alueella, jota ei ole aidattu. Julie halusi varmistaa, ettei hevonen pääsisi karkuun tai aiheuttaisi muita onnettomuuksia kenellekään. Heti, kun Julie laski orin vapaaksi, se etsi tiensä juomakupille ja joi. Aikansa juotuaan ori jolkotteli ympäri tarhaa muutaman kierroksen, hirnui muille ja lopulta meni heinäpaalille. Hevonen saisi olla tarhassa vapaalla heinällä muiden tapaan ja totutella vihreään, jotta pääsisi laitumelle kesäksi.